Päivän ohjelmaan kuului Varosliget puistoalueeseen tutustumista. Puiston löytää hekposti kävelemällä vain suoraan Andrassy -tietä suoraan Sankarien aukiolle, josta puisto alkaa. Kierroksemme alkoi kuitenkin aamukahvilla, sillä hotellin kahvikone oli rikki. Mezes cappuccino – hunajakahvi, oli hienon näköinen luomus korkeassa lasissa eri kerrosten erottuessa selkeästi juomasta.
Puisto seikkailu alkoi siis Sankarien aukiolla, Hösök tereltä. Aukio on rakennettu 1896 Millenium juhlia varten, ja sitä kutsutaankin Millenium monumentiksii. Aukiota reunustivat kaksi kreikkalaistyyppistä temppeliä, joissa sijaitsivat taidemuseo ja museohalli. Itse aukiota reunustivat patsaat, jotka kuvasivat Unkarin kuninkaita ja sankareita. Keskellä aukiota seisoo 36 metriä korkea monumentti, jonka päällä seisoo arkkienkeli Gabriel. Patsas on rakennettu itsenäisyyden puolesta henkensä menettäneiden muistolle.
Jatkoimme matkaamme itse puistoon. Puisto on maailman ensimmäinen julkinen puisto, joka on tehty rentoutumis tarkoitukseen ja luonnosta nauttimiseen. Rentoutumisesta on tiedä, kun miettii mitä kaikkea puisto sisältääkään. Eläintarhan, huvipuiston, tekojärven, kylpylän, museoita, linnan….
Keskellä puistoa oli suuri järvi, jota reunustivat kahvilat. Vuokrattavana oli soutu- ja polkuveneitä. Talvella järvi on luistelu käytössä. kiersimme järven ja tulimme Vajdahunyadvara linnalle. Satulinnamainen rakennus ei itsessään ollut käytössä, ja näytti hieman rapistuneelta. Samassa rakennuksessa toimi kuitenkin maatalousmuseo. Puisto jatkui pitkälle itään päin viheralueena, jossa suuri määrä lapsia oli leikkimässä. Matkan varrelle osui myös katutaiteilija, joka soitti pallogrilliä. Kiersimme puiston ympäri ja tulimme huvipuiston läheisyyteen. Kävimme vilakisemassa myös Szécheney kylpylän aulassa miltä meno näytti. Ulkoaltaat eivät näyttäneet maauimalaa ihmeellisimmiltä. Tämän kylpylän erikoisuutena olikin erilaiset hoidot. Hinta kylpylään olisi ollut 4100 forinttia.
Päädyimme valitsemaan puistosta koteeksemme eläintarhan, joka oli aivan kylpylän toisella puolella. Sitä ennen oli kuitenkin aivan pakko maistaa paikallista herkkua,
lángosia. Rasvassa paistettu paksu taikinalettu, jonka päälle sai valita oman mielen mukaisia täytteitä. Tällä kertaa päälle valikoitui kinkkua, juustoa ja ranskankermaa. Todella terveellinen ja vähärasvainen ratkaisu sis.
Eläintarhaan lippu maksoi 2100/1800 forinttia. Koululaisryhmät olivat valloittaneet alueen täysin. Liiankin innokkaat lapset viilettivät ees taas. Hieman paikkaan tutustumisen jälkeen alkoi kuitenkin sataa kaatamalla. Eläintarha retkemme etenikin juoksemalla eri eläintaloista toisiin. Ulkoaitaukset jäivät nyt sitten näkemättä. Onneksi taloja oli tiuhaan, ja vapaana taloissa kulkevat eläimet toivat jännitystä. Laiskiainen saattoi yhtäkkiä olla aivan pääsi yläpuolella tai hyppyrotta juosta jaloissasi. Pelottavinta oli lepakkohuone, jonka pimeän huoneen oksilla riippui paljon isoja lepakoita. Välillä ne pyrähtivät lentoon, ja mieleeni iskostui kauhukuva hyökkäävistä lepakoista. Kun olin juossut lujaa vuahtia lepakoiden ohi, ajauduin umpikujaan, jossa jaloissa pyöri jyrsijöitä. Ainoa keino palata takaisin, oli ohittaa taas verenhimoiset lepakot. Traumaattinen kokemus, jonka vuoksi minulle jaksetaan nauraa varmaan vielä pitkään.
Sadekin pikkuhiljaa ellitti, ja pääsimme tutustumaan myös joihinkin ulkoeläimiin. Afrikan eläimet norsuista virtahepoihin viettivät aikaansa pihalla. Monen tunnin kiertelyn jälkeen oli aika palata takaisin kohti hotellia. Matkalla vastaamme tuli Redbull -autojono. Minicoopereiden ikkunoista heilui eri maiden lippuja. Poliisit turvasivat Sankarien aukiota Redbull -autojen hyökkäykseltä. Päivän kahviteeman mukaisesti pysähdyimme iltapäiväkahvilla Cafe Pauseen Andraasy-tiellä. Frappe ei näköjään tarkoita pelkkää jääkahvia, vaan myös jäätelöä ja kermavaahtoa. En valita.
Pienen lepohetken ja torkkuilun jälkeen oli aika taas syödä! Lisztferencter-kadun lukuisat ruokapaikat houkuttelivat paljon asiakkaita alueelle. Vaahteroiden ympäröimällä kadulla oli ravintoloita ja baareja ulkopöytineen. Ruokapaikaksi valikoitui ravintola Karma. Se tarjosi kaikkea mahdollista pienellä intialaisella lisällä. Listalta löytyi niin perinteisiä unkarilaisia ruokia kuin wokkeja ja pastojakin. Alkuruoaksi oli pakko tilata gulassikeittoa. Pitihän sekin nyt kokea. Gulassi oli melko tulista, mut erittäin maukasta. Pääruoaksi kana-annokset. Annokset olivat hienosti aseteltu, ja näki ravintolan nauttivan hieman paremman paikan maineesta. Hinta ei silti kirpaissut, sillä kahden ruokalajin kokonaisuus juomineen maksoi meillä vain noin 15 euron verran. Kahtakymppiä ei näköjään saa rikki millään. Jos vierailee Budapestissa, kannattaa muistaa tämä ravintola katu!
Matka jatkui kävelyretkellä Gellert-hegylle, Gellert kukkulalle. Elisabeth-sillan päästä lähti portaat kohti korkeuksia. Ilta oli jo pimentynyt ja valot loppuivat puolimatkasta. Lisää jänitystä elämään. Kukkulalle ei päässyt vain yhtä reittiä pitkin, vaan matkalla saikin arpoa mitä polkua kannatti lähteä etenemään. 140 metriä Tonavan yläpuolella sijaitseva kukkula tarjosi upeat näköalat alas kaupunkiin. Valaistut sillat olivat kuin suoraan elokuvista. Kukkulalla oli myös Citabella, eli 1848 rakennettu linnoitus. Vieressä Vapaudenpatsas, 14-metrinen naishahmo, on merkkinä puna-armeijan vapautettua Budapest fasistien vallasta 1945. Nainen pitelee käsissään palmunlehvää.
Joimme yläällä juomat, sillä olihan paikka kenties maailman kaunein terassi. Metelöivät koululaisryhmät häiritsivät hieman tunnelmaa. Miten niitä voi olla joka paikassa niin paljon?! Ja olihan kellokin jo lähemmäs puoltayötä. Laskeuduimme alas samaa reittiä kuin tulimme. Kävely takaisin hotellille tuntui pitkältä. Päivän kävelysaldo huusi jo punaista. Nyt uni maistuu.
Huomioita:
Unkarilainen rakennustyömää. Paljon työmiehiä, joista yksi tekee ja muut katselee. tehokasta toimintaa!
maukkaasti maailmalla 