Tänään parmesaanitehtaalle! Ennen matkaa oli selvitetty mahdollisuuksia vierailla parmesaanitehtaalla. Baggiovarassa sijaitseva Parmigiano-Reggiano- tehdas tarjosi englanninkielisiä kierroksia ilmaiseksi, kunhan järjesti kyydityksen itse. Julkiset liikennevälineet kulkivat tarpeeksi lähelle paikkaa, joten varasimme kierroksen parmesaanitaivaaseen.
Herätys klo 5.45 ja kohti juna-asemaa. Junamatka Bolognasta Modenaan kesti reilut parikymmentä minuuttia ja maksoi 3,60 e. Modenassa ihmetystä tuotti junanvaihto junaan, johon ei saanut ostettua lippua automaatista. 
Turisti-infosta saimme kuitenkin selville junamme kohti Baggiovaraa kulki bussiyhtiön alaisuudessa. Lippu maksoi 1,20 e, ja juna kulki kerran tunnissa. Vuodelta -55 oleva pieni, keltainen junayksikkö liikennöi yhden raiteen matkaa Sassuoloon ja takaisin. Juna lähti ”häpeä raiteelta”, kauempana muista lähiliikenteen junista. Baggiovaran asemalta oli puolentoista kilometrin kävelymatka ihmissyöjäkoirien ohi kohti tehdasta. Näköjään maaseudulla joka ikisessä talossa on vihainen saksanpaimenkoira, joka puolustaa taloaan liiankin innokkaasti.
Parmigiano-Reggiano paikan omisti pariskunta, joka pyörittivät paikkaa täyspäiväisesti. Kierroksemme alkoi juustomassan valmistuksen esittelyllä. Täälläpäin ei näköjään ole mitään hygieniasäädöksiä, sillä kävelimme tehtaaseen suoraan ulkoa ilman mitään kenkäsuojia. Ei ole näköjään niin tarkkaa. Omistajamies huitoi menemään italialaiseen tyyliin kovalla vauhdilla kelloa ja painemittaria seuraten. Hän ei luottanut työntekijöidensä toimintaan. Isoon sammiohin oli laitettu iltamaitoa, ja tämän aamuista maitoa salaisen sopivassa suhteessa. Juustomassa syntyi yllättävän nopeasti sammioissa eri työvaiheiden jälkeen. Maidon lämmitystä, vatkausta, sekoitusta. Pian sammion pohjalla olikin jo lapiolla ylös liinoille nostettava juustoklöntti. Klöntti nostettiin muottiin, jonka päälle nostettiin painot.
Juustot vaihdettiin metallimuotteihin, joihin niissä painettiin myös tarvittavat merkinnät alkuperästä ja valmistuspäivästä. Metallimuotissa juustot viihtyivät kaksi päivää, josta ne siirretään suolaveteen 25 päivän ajaksi keräämään makua. Suolavedessä toimii kone, joka kääntää juustoja tietyn ajan välein. Tämän jälkeen juustot varastoidaan suureen varastoon, jossa ne saavat kypsyä vähintään kaksi vuotta.
Tässä suuressa varastossa oli satoja juustoja korkeissa hyllyissä. Käytävillä kulki kone, joka nosti juustot hyllyltä ja puhdisti, sekä käänti ne. Juustot käännetään kerran viikossa. Jotkut kiekot olivat väärän kokoisia koneeseen, ja ne joudutaan kääntämään käsin. Kiva homma, kun yksi kiekko painaa sen reilut 30 kiloa. Ja epäsopivia kiekkoja löytyi pitkä hyllyrivillinen.
Juusto kerää kypsyessään kristalli antidioksidantteja, joten kovin vanhoja juustoja ei enää voi syödä niiden rakeisten kristallien vuoksi. Vanhoista juustoista tedään kuulemma sairaaloissa ”juustomaitoa”, sillä kypsytetyissä juustoissa ei ole laktoosia.
Kierros päättyi paikan emännän pitämään myymälään, jossa saimme maistiaisia. Juustoekstaasissa lähdimme tsukujunalla takaisin Modenan keskustaan. Turisti-infosta saimme kartan alueelle. Vuoden 2011 maanjäristyksen kärsimä kaupunki oli vielä
hieman jälleenrakennusvaiheessa. Kaikki nähtävyydet olivat enemmän tai vähemmän huputettuna, eikä niihin päässyt vierailemaan. Lähellä asemaa oli Ferrari-museo, sekä Enzo Ferrarin koti. Kävimme ihmettelemässä paikkaa ulkoapäin. Keltakupolinen rakennus olisi sisältänyt automalleja eri vuosikymmeniltä, sekä historiaa. Ferrarit eivät ole niin lähellä sydäntä, että olisin halunnut maksaa sisään.
Rakennuksen ihmettelyn jälkeen kävelimme Modenan keskustaan. Piazza Granden duomo oli ainoa rakennus johon pääsi kurkistamaan. Meneillään oli kirkollinen toimitus, joten emme jääneet sinnekkään ihmettelmään sen enempää. Ruokapaikan etsintä tuotti myös hieman hankaluuksia. Trattoriat olivat kiven alla. Reilun tunnin haahuilun jälkeen löysimme viimein paikan josta sai ruokaa. Jee! Calzonet ja tortelliinit upposivat nopeasti kurniviin vatsoihin. Syömisen jälkeen kävimme ostamassa aitoa Modenalaista balsamicoa, kuusi vuotta kypsytettyä. Tarjolla olisi ollut jopa yli 50 vuotta kypsytettyä balsamicoa. Melko kalliiseen hintaan tosin. Totesimme paikan tarjonnan olleen tässä, ja siirryimme takavasemmalle takaisin juna-asemalle.
Illalla kävimme kävelyretkellä ja törmäsimme ”herraviha” ryhmään. Yliopistoalueelle oli kokoontunut joukko nuoria osoittamaan mieltään ja pitämään puheitaan poliittiseen sävyyn. Paikaksi oli valikoitunut hienojen, juhlapukuisten ihmisten juhlapaikan edusta. Poliisit olivat nurkan takana valmiina passissa. Tässä näkyi taas hyvin italialaisten luokkajako ja ajatusmaailma.
Matkalla hotellille ostimme taas kerran jäätelöä. Nutella-ähky jäätelöt olivat liiankin tuhtia tavaraa. Päivälliskokkailuksi mitä kaapista löytyy-taktiikka. No, sieltähän löytyi pilalle menneitä makkaroita.
maukkaasti maailmalla 