Edessä pitkä viikonloppu ja mahdollisuus lähteä Berliiniin. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä lähteäkö vai eikö. Uusi mottoni voisiko olla: aina on varaa matkailla. (Tai no, ei minulla taida kyllä olla edes sitä ensimmäistäkään mottoa.) Poikaystäväni lähti työmatkalle Berliiniin perjantai-aamuna, ja itse lensin päivälennolla perässä. Jo heti päästyäni lentokentälle tunsin olevani kuin kotona. Matkailu on vaan niin ihanaa!
Air Berlinin lento kohti Saksan pääkaupunkiä lähti kello 14.10, ja lento kesti vain kaksi tuntia. Olinkin siis jo perillä kolmelta paikallista aikaa. Ensimmäinen tehtäväni oli päästä keskustaan. Matka onnistuu bussilla. Raideliikenne ei ole vielä löytänyt tietään kentälle asti.
Olemme aikaisemmin olleet Berliinissä vuonna 2010, joten paikka ja julksen liikenteen toiminta oli jo tuttua. Ostin BVG:n automaatista bussilipun, ja hyppäsin bussiin numero 109, joka vei minut suoraan Zoologischer Gartenin pysäkille. Eli aivan ytimeen. Lentokentältä pääsee päärautatieasemalle myös bussilla X9. Jätin matkalaukkuni aseman säilytyslokeroon. Nyt vain piti kuluttaa aikaa ja odotella seuralaisen vapautumista työytehtävistä. Ajan kuluminen ei todellakaan muodostunut ongelmaksi. Aivan Zoologischer Gartenin vieressä oli meneillään markkinat, joissa oli koju jos toinenkin, ja lisäksi esiintymislava. Tapahtumasta tuli aivan mieleen Hampurin joulumarkkinat. Olin myyty – taas kerran. Kojuja täynnä toinen toistaan ihanempia ruokia ja esineitä. Currywurstia, paahdettuja manteleita, crepesejä, olutta, perinneruokia Saksasta ja lähimaista, jäätelöä, joulupipareita… Saksalaisten rakkaus markkinoita kohtaan nosti taas päätään täälläkin. Paikka oli aivan täynnä, ja tunnelma korkealla.
Kierreltyäni markkinoilla tarpeeksi, päätin käydä katsastamassa myös pari läheistä vaatekauppaa. Kauppoja joita Suomesta ei löydy: Bershka, C&A ja Pimpkie osuivat heti silmään. Mukaan tarttuikin jo heti vaatteita kohta alkavaa koulua varten. Mutta puhelin soikin jo pian, ja jätin vaatekaupat sikseen. Poikaystäväni saapui keskustaan, ja ensimmäiseksi halusin tietysti mennä ostamaan alkaneen viikonlopun kunniaksi markkinoilta vähän syötävää ja juotavaa.
Suurin innostuksen aiheeni oli Steiglin olutkoju. Olen metsästänyt Stiegliä ympäri maailmaa, sillä innostuin oluesta viime vuoden Salsburgin matkalla. Ei sillä että mitenkään tykkäisin oluesta, Stiegli on vain löytänyt tien sydämeeni tehtaalla vierailun jälkeen. Ostimme tuopit, ja sen rinnalle 
bratwursti hotdogin ja langostin. Langosteja oli myynnissä Unkari-kojussa. Uppopaistetun taikinalätyn päälle tuorejuustoa, kinkkua ja juustoraastetta. Niin (rasvaista) hyvää! Innostuimme ruoista niin paljon, että päätimme syödä päivälliseksi vain eri kojuista ostettuja pikku annoksia. Seuraavana oli vuorossa isoista muurikkapannuista koottu annos herkkusieniä, lihakastiketta ja perunaa. Harmikseni saksalainen ruoka on sen verran täyttävää, että himoitsemani nutellacrepes jäi ostamatta.
Ilta alkoi jo hämärtyä, ja olikin aika etsiä tiemme hotellille. Olimme varanneet huoneet Motel One Tiergartenilta, suositusta hotelliketjusta. Vaikka kyseessä oli halpahintainen motelli, paikka ylitti odotukset moninkertaisesti. Uudennäköiset huoneet ja tyylikäs sisustus. Mainoslehtisen mukaan egyptiläistä puuvillaa olevat lakanat ja sadesuihku. Hotellista sai myös aamupalaa, ja baari palveli 24/7. Mitä sitä enempää tarvitseekaan. Väsyneenä nukahdimme samantien huoneeseen päästyämme. Huomenna sitten nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja ostoksia.
maukkaasti maailmalla 