15.8 Meil on karnevaalit !

Lähdimme kello 10.51 junalla kohti Espanjan San Sebastiania Irunin kautta. Päivä oli ranskalaisten pyhäpäivä. Silloin juhlittiin Neitsyt Marian taivaaseen astumista. Kaupunki oli hiljainen ja ratikat kulkivat harvakseltaan.

Junamatka kesti noin kaksi ja puoli tuntia (28,50e). Juna oli tupaten täynnä Baskimaan juhlaviikoille lähteviä ihmisiä. Ja matkatavaroitahan ei voitu nostaa keskeltä käytävää tavarahyllyille, mikä lisäsi ahtautta.

tulitteet
Tulitteita odottamassa illan näytöstä

Iruniin saavuimme yhden jälkeen. Aseman ainoaan lippukassaan oli valtava jono, ja juna San Sebastianiin lähtisi pian. Avulias konduktööri neuvoi meidät aseman toiselle puolelle, josta saimme automaatista junaliput helposti määränpäähämme. Paikallisjuna oli perillä San Sebastianissa puoli kolmen aikoihin.

 

Hotellimme Silken Amara Plaza sijaitsi noin kilometrin päässä keskustasta, Plaza Pio XII:llä. Hotellin sijainnin olisi voinut tietysti tutkia etukäteen, mutta pieni harhailu tekee hyvää. Aika suoraan hotelli kuitenkin löydettiinkin, vaikka karttaa meillä ei ollut. Hotellimme oli neljän tähden hotelli, ja niin hieno että. Jotain hyötyä siitäkin että kaupungin hotellit olivat lähes loppunmyytyjä, ja tilaa löytyi tästä upeasta hotellista. Hotellin respakin huokasi kertoassaan että sunnuntaina viikon kestäneet juhlat ovat ohi.

Hotellihuone oli taivas. Valtavan leveä sänky lukuisine tyynyineen. Kylpyhuoneesta löytyi kylpyamme ja kosmetiikkatarvikkeita joka lähtöön. Voisin tottua näihin neljän tähden hotelleihin! Vielä minua ei kuulemma voi viedä viiden tähden hoteilleihin, sillä sen jälkeen en kuulemma suostuisi muihin hotelleihin menemäänkään. Mutta onhan se kiva ettei tarvitse lomalla kärsiä.

tanssi
Construction Plazan juhlallisuuksia

Lähdimme tutkimaan kaupunkia, jossa oli siis meneillään Semana Grande, Suuri viikko. Sitä juhlitaan vuosittain 9-15.elokuuta. Se on Pohjois-Espanjan suurin festivaali, ja monet paikalliset ottavatkin koko viikon vapaaksi juhliakseen Neitsyt Mariaa. Täynnä olevassa kaupungissa voi juhlaviikon aikana kokea vaikka mitä! Perinteisiä tanssinäytöksiä, kulkueita, musiikkiesityksiä, ”härkäjuoksua”, urheilukilpailuita ja ennen kaikkea kansainvälisen ilotulituskilpailun. (Ilotulituksen SM-kisat eivät ole ilotulitusta nähneetkään!)

isotnuket
Jättimäiset nuket keskellä ihmisvilinää
soittokunta
Soittokulkue rytmitti nukkejen tanssia

Kävimme Victor-cafèn terassilla juomassa drinkit ja syömässä paikallisia tapaksia, eli pintxoseja. Kaupungissa ei puhuta juuri lainkaan englantia, joten välillä kielimuuri oli melko suuri. Espanjan sanakirjakaan ei auttanut, sillä ruokalistat olivat baskiksi. Yhden sanan opin; sidra on siideri. Hyvä alku sekin. Terassilla syöminen teki jokaiseen annokseen 0,40 euroa lisää. En yhtään ihmettele että ihmiset syövät täällä seisten.

Keskustan kadut olivät täynnä ihmisiä.Siis täynnä kirjaimellisesti. Ihmiset söivät kaduilla lautaset käsissään, ja kuljeskelivat ympäriinsä viinilasien kera kun ravintoiloihin ja baareihin ei enää mahtunut sisään. Musiikkiesityksiä oli siellä sun täällä. Yhtäkkiä kadut täyttyivät jättimäisistä nukeista, jotka laitettiin tanssimaan väkijoukon sekaan. Pienemmät nukkehahmot hakkasivat ihmisiä ilmapusseilla. Tunnelma oli kuin Helsingissä 2011 lätkän MM-voiton jälkeen. Hulluja nuo espanjalaiset.

mccafeKävimme juomassa kahvit, missäpä muuallakaan kuin uudessa suosikissani, McCafessa. Siis oikeasti, mistä sää näin hienosti koristeltuja, hyviä cappuccinoja cookien kera parilla eurolla?!

Varttia vaille 11 alkoi jokailtainen ilotulitus isolla i:llä. Tulitteissa ei oltu säästelty. Näytös oli häkellyttävä ja täytti kaupungin ruudinsavuun. San Sebastialaiseen tapaan ilotulitusta tuli katsella jäätelöä syöden. Ja tämä oli vasta alkua. Sillä lauantaina kruunattaisiin ilotulituksen voittaja, ja näytös sisältäisi myös musiikkia. Miten tästä mukaan voi enää pistää paremmaksi?

Ilotulituksen jälkeen lähdimme metsästämään jotakin ruokaa, sillä tällä hetkellä kaaosmaisesta kaupungista oli hieman haastavaa löytää yhtään mitään syötävää. Pitkän odottelun jälkeen saimme kuitenkin mukaamme burritot texmex-ravintolasta. Pipo-niminen annos nautittiin pimeässä satamssa juhlijoiden keskellä. Tää kaupunki on sekaisin! Pieni kulttuurishokki siirryttäessä rauhaisasta viinikaupungista kunnon karnevaaleille. Ehkä huomenna ymmärrän kaiken paremmin, sillä karnevaalit jatkuvat. Mutta sitä ennen pääsen nukkumaan taivaalliseen sänkyyn.

 

Kommentoi juttua