Vuoden toinen kesälomareissu ja edessä kahdeksan päivän r pyräys Sveitsin Alpeille ja Ranskan viinitiloille. Eli ensin vähän liikuntaa, sitten vähän viiniä. Täydellinen yhdistelmä, sanoisin!
Reissu käynnistyi lennolla Zürichiin, josta lähdimme ajamaan vuokra-autolla kohti ensimmäistä määränpäätämme Sveitsin Grindewaldia. Ajomatkaa ihanaan alppikylään oli noin 140 kilometriä, jonka aikana hengitys ehti salpautua useampaankin otteeseen ihanista maisemista.
Miten jossain maassa voikin olla niin vihreää ja kaunista? Aivan kuin maisemaa olisi värikorjailtu jotenkin.
Ajaminen mutkaisilla teillä vaati keskittymistä, ja saatoin pelkääjän paikalla jännittää ajomatkaa kuskia huomattavasti enemmän. Kapeilla teillä muun muassa bussien vastaantulo aiheutti sydämen tykytyksiä.
Teiden kapeudesta ja mutkaisuudesta huolimatta monilla teillä saa ajaa 80 km/h, mikä tuntui ihan käsittämättömältä. Vaikka oma ajovauhtimme olikin paikallisia hieman hitaampaa, kohtasimme vain yhden keskisormi pystyssä tehdyn ohituksen.
Eeppinen ravintolareissu – vain meidän matkoilla voi käydä näin
Ennen hotelliin kirjautumista päätimme pysähtyä syömään Bönigeniin, joka sijaitsi kauniin sinisen (miten järvet voivat olla tämän värisiä?!) Brienzersee-järven rannalla. Nopea lounastauko venyi lähes kolmetuntiseksi eeppisen välikohtauksen vuoksi.
Tilasimme Seeresraurant La Garesta päivän lounasannoksen sillä oletuksella, että saisimme sen nopeasti, sillä aamupalasta oli ehtinyt vierähtää tovi jos toinenkin. Odotimme ruokaa noin tunnin, jonka jälkeen kyselimme tarjoilijalta annostemme perään, olihan lounasaikakin ehtinyt jo loppua. Tarjoilija palasi luoksemme pahoitellen unohtaneensa sanoa, että keittiö oli sold out. Eli siis tarjoilija oli ottanut vastaan tilauksemme, vaikka keittiö oli loppuunmyyty. No, tarjoilija lupasi, että keittiössä voitaisiin tehdä meille jotain nopeaa, vaikka hampurilaiset. Suostuimme tähän, sillä hullu nälkä. (Emme olleet siis saaneet edes leipää, toisin kuin muut asiakkaat.)
Pian tarjoilija kiikutti pöytäämme salaatin, jota voisimme syödä odotellessa, sillä hänen mukaansa keittiö oli todella hidas. Melko huonon hampurilaisaterian päätteeksi paikan vastaava henkilö tuli luoksemme ja lupasi tarjota meille kahvit hyvitykseksi. Kaikki sujui hyvin ja positiivisella otteella siihen saakka, kunnes lasku tuli.
Vaikka kahvit ja vesi oli pyyhitty pois, laskua koristi hampurilaisten lisäksi lähes 20 euron hintainen salaatti. Siis maksu salaatista, jota emme olleet tilanneet. Tähän emme suostuneet, vaan vaadimme tarjoilijaa poistamaan salaatin laskusta.
Ravintolareissu päättyi siihen, että saimme suututettua ravintolan vastaavan henkilön, jonka mukaan saimme ”too much free”. Poistuimme paikalta vihaisten ilmeiden saattelemana. No, aina ei voi onnistua. Loman ensimmäinen ravintolareissu oli ainakin ikimuistoinen.
Hotelli Lauberhorn ja vaivaannuttava vessa
Onneksi alppien juurella sijaitseva Grindelwald sai unohtamaan hämmennystä aiheuttavan välikohtauksen, sillä kylä oli niin kaunis, että sitä on vaikea kuvailla. Ympärillä kohosivat noin kolme kilometria korkeat lumihuippuiset vuoret ja vihreät rinteet. Vaikka Grindewald on suosittu matkailukeskus lukuisine turistikauppoineen, se olii kaikin puolin täydellinen.
Hotellimme Lauberhorn tituleerasi itseään budjettihotelliksi, mutta tämä perheyritys ei mielestäni eronnut millään tavoin tavallisesta hotellista. Hotellin pitäjä oli innokas laskuvarjohyppääjä ja aktiivinen eri liikuntalajien harrastaja, ja hänen kauttaan olisikin saanut varattua erilaisia aktiviteetteja hyvään hintaan. Hotellista sai lainata kävelysauvoja vaellusreissuja varten, joten omia ei välttämättä tarvitse hankkia. Hauska yksityiskohta hotellihuoneessa oli night box, joka sisälsi pokkarin, karkkia ja korvatulpat.
Yksi asia tässä kaikin puolin erinomaisessa hotellissa hiukan häiritsi. Nimittäin vessan ovi, joka oli lasia. Lasinen liukovi, jonka keskikohtaa koristi pieni kaistale maitolasia. Jos matkustaa vähän vieraammassa seurassa, tämä asia voi aiheuttaa hämmennystä.
Ensimmäinen ilta ja kyläjuhlat
Ensimmäinen ilta kylässä sisälsi piipahduksen kylässä pidetyillä katujuhlilla, jotka alkoivat iltakahdeksalta ja päättyivät yömyöhään. Heti ensimmäisestä illasta lähtien pääsin kiinni Sveitsin ytimeen, eli juustoon. (En ehkä halua ajatella, kuinka paljon söin juustoa koko reissulla. Paljon.) Katujuhlilla myytävä raclette-juusto oli täydellinen päätös pitkälle matkustuspäivälle. Avotulen päällä lämmitettyä sulaa juustoa… ei voi olla huonoa!
Katujuhlan musiikkiesitykset jäivät kuuntelematta, sillä sänky houkutteli aamuviiden herätyksen jälkeen kummasti.
Seuraavassa postauksessa kerron lisää tekemistämme vaellusreissuista ja seikoista, jotka kannattaa tiedostaa tähän kohteeseen matkustettaessa.
PÄIVÄN HUOMIO:
Käteistä kannattaa varata mukaan, sillä monissa paikoissa korttiostoksille on asetettu 10 euron raja.
maukkaasti maailmalla 