Jäätelömuseoon ja sen jälkeen nokka kohti Riminiä! Ei voi tulla huono päivä.
Olimme lähettäneet sähköpostia ja varanneet kierroksen Gelato Museosta, Carpigianin Gelato Uuniversitysta. University kouluttaa jo alalla olevia henkilöitä tulemaan mestareiksi jäätelön teossa. Kuukauden kestävillä tehokursseilla opetellaan niin teoriaa, kuin valmistetaan jäätelöitä laboratoriassa. Koulun yhteydessä sijaitsee kohteemme jäätelömuseo. Uusi museo, syyskuussa avattu, sijaitsi 40 minuutin bussimatkan päässä Via Emilia tiellä. Bussi 87 vei suoraan oven eteen, kunhan muistaa painaa stop-nappulaa ajoissa. Valtavaa rakennusta ei voi olla huomaamatta.
Saimme näköjään yksityiskierroksen museossa, sillä muita ei ollut ilmoittautunut mukaan. Museoon pääsee ainoastaan oppaan mukana. Englanninkielisiä kierroksia järjestetään tiistaista sunnuntaihin klo 12.30. Oppaamme Kate kertoi meille jäätelön historiasta alkaen ennen ajanlaskun alkua. Jäätelön valmistus alkoi sokerin sekoittamisesta lumeen. Ennen jäätelö oli vain herrojen herkkua, varsinkin etelän maissa, jonne lumi piti saada kuljetettua muualta.
Näimme myös laitteita, kuten jäätelökoneita eri vuosikymmeniltä, vohvelinvalmistuskoneita ja jopa jäätelöannos automaatin. Jäätelöa on ennen valmistettu puusammioissa, jotka kylmennettiin lumella. Ja lihasvoimaa tarvittiin kammen veivauksessa. Paikan ylpeys oli selvästi polkupyörällä kulkeva jäätelönmyyntipiste vuodelta 1930. Se oli lahjoitettu museolle yksityishenkilön kokoelmista.
Tunnin kestäneen kierroksen jälkeen pääsimme ostamaan jäätelöä halpaan hintaan. Iso 
jäätelöannos kahdella maulla maksoi kaksi euroa. Makuja oli valinnanvaikeuteen asti. Kaikki jäätelöiden nimet eivät sanoneet mitään, mutta onneksi oppaamme valaisi vielä tätäkin asiaa. Sataprosenttinen pistaasi oli muuten taivaallista!
Jäätelöt nautittuamme lähdimme takaisin keskustaan. Busseja kulki takaisin kaksi kertaa tunnissa. Tulimme takaisin autostazion asemalle ja kävimme nappaamassa suolaista syötävää matkalla. Laukkumme olivat rautatieaseman säilytyksessä, viisi euroa tunti. Junat Riminiin kulkivat tunnista riippuen kerran tai kaksi tunnissa. Junamme kohti hiekkarantoja lähti klo 15.35, ja matka kesti 1,5 h. Juna oli regionale, joten hinta oli puolet vähemmän nopeampien junien hinnasta, alle kymmenen euroa.
Hikisen junamatkan jälkeen viimein olimme perillä Riminissä! Vihdoin rantalomailuvaihde päälle.Päästäksemme hotellille piti tehdä vielä pieni lisäjuna matka 1,20 e hintaan Torre Pedreraan noin seitsemän kilometrin päähän Riminin keskustasta. Torre Pedreran asema on ehkä säälittävin asema ikinä. Heinää täyteen kasvanut koroke ja taustalla maalaismaisemaa. Mutta ei anneta ulkokuoren hämätä. Pari askellusta eteenpäin, ja meri näkyi jo. 15 kilometriä rantatietä ja hiekkaa aivan käden ulottuvilla. Merta! Lämpöä! Huoneistohotellimme Grigiani oli aivan rannassa. Ja hotelli oli upea. Keittiö kaikkine hienouksineen, parsankuorimisveitsestä reikäkauhaan. Parveke merinäköalalla. Siis ihan oikeasti merinäköalalla eikä vain merta jossain kaukana. Ja uima-allas, sekä hintaan kuuluvat polkupyörät. Mitä voi enempää toivoa?
Lähdimme kävelylle rannalle ja hiekka oli hienointa koskaan. Paljain jaloin kävely hienolla hiekalla ilta-auringossa.Nyt se loma vasta oikeasti alkoi.Rannalla riitti tuoleja ja muutakin aktiviteettiä. Lapsille oli valtavsti kaikenlaista viihdettä trampoliineista karuselliin ja mikroautoihin. Myös pelihallien määrä oli suuri. Rantakatua reunustivat kahvilat ja ravintolat.
Illalla lähdimme syömään, ja valitsimme summanmutikassa ravintola Nidon. Meren läheisyys ja kala painotteisuus näkyi monessa ravintolassa. Pitsaa crudolla, sienillä ja
gorgonzolalla. Pitsat paistettiin kiviuunissa avotulella, aito Italian maku. Toinen annoksemme oli lohipasta. Molemmat olivat oikein hyviä, vaikka palvelu ei ehkä ollutkaan kauhean ystävällistä. Italiankieliset saivat paljon parempaa kohtelua.
Jatkoimme syötyämme matkaa pari askelta eteenpäin, kun eteemme tuli baari, jossa oli alkamassa livemusiikkia. Livemusiikkia rannalla, tänne mennään. Kahden keski-ikäisen miehen duo, jossa toinen osasi oikeasti laulaa ja toinen vain puhui paljon kappaleiden päälle. Tilasimme drinkit, pina coladaa ja campari frizzin. Hienosti koristeltujen juomien mukana tuli pikkusyötävää. Bändi soitti ikivihreitä biisejä italiaksi.
Illan kohokohdaksi muodostui kulkuset kulkuset-joululaulu italiaksi. Joululauluja Italiassa keskellä kesää.
maukkaasti maailmalla 