Nukkuminen pitkään viimeisen, kokonaisen Rimini-päivän kunniaksi. Vasta yhden maissa lähdimme pyöräretkelle ja katselemaan löytyykö vanhasta kaupungista mitään katselemisen arvoista. Ja oli kuuma!
Pyöräilimme maaseudumpaa reitti Parco XXV aprilelle. Puisto oli melko tyhjä ja kuiva. Huhujen mukaan täällä olisi voinut nähdä eläimiä, varsinkin haukkuja ja nokikanoja. Ehkä ne olivat siestalla. Kaikki ihmisetkin olivat varmaan rannalla. Muutama opiskelija porukka oli kuitenkin löytänyt tiensä puistoon pitämään kokoustaan. Puiston reunalla oli Ponte di Tiberto, ajanlaskun alussa valmistettu 60 metriä pitkä kivisilta. Sillan rakentaminen oli aloitettu Augustuksen aikana, ja saatu päätökseen Tiberuksen aikana. Tästä juontuu nimi, Tiberiuksen silta. Turistikuvausta piti harrastaa, sillä Riminillä emme olleet hirveästi tutustuneet historiallisiin nähtävyyksiin. Nyt on ainakin todistusaineistoa. Lisäksi kävimme kuvaamassa kaupungin taloa, Comune di Riminia, joka oli myöskin suljettuna.
Jätimme pyörät vanhan kaupungin reunalle, ja lähdimme ihmettelemään tapahtuisiko kaupungissa mitään päiväsaikaan, kun viimeksi illalla kaupungissa vieraillessamme
kaupunki oli melko autio. No eipä siellä mitään oikein nytkään ollut. Ei myöskään ihmisiä liikkunut missään.Tai sitten satuimme taas pahaan aikaan, nimittäin siestan aikaan. Ja totta, olihan myös sunnuntai. Oli siellä sentään yksi maamerkki, H&M auki.
Kävimme ostamassa jäätelöt ja palasimme pyörille todeten osuneemme kaupunkiin aina huonoon aikaan. Poljimme takaisin Torre Pedreraan, ja pysähdyimme lounaalle jo tuttuun Alaskaan. Söimme hyväksi todetut piadinat crudolla, rucolalla ja tuorejuustolla. Vielä kerran Riminiläistä perinneruokaa. Pelasimme myös viereisessä pelihallissa ilmakiekon sekopäistä versiota, jossa peliin tulee välillä lukuisia pieniä kiekkoja sotkemaan peliä. Toinen hyvä peli oli Linnanmäeltä tuttu versio Derbystä, jossa eläimet liikkuvat eteenpäin pallojen osuessa eri värisiin koloihin. Palkinnoksi peleistä sai lippuja, joita pystyy tarpeeksi kerättyään muuttaa palkinnoiksi, Vielä on vähän matkaa pienimpään palkintoon, johon täytyy kerätä 200 lippua… Ja tietysti eri pelihalleissa on erilaiset liput, joten liput täytyy kerätä samasta hallista.
Lähdimme rannalle, lähelle Bellariaan tuolivapaalle alueelle. Viimeisenä iltana ei haittaa vaikka hiekkaa on joka paikassa. Sitten on elämä hyvin, jos hiekka on suurin murhe elämässä. Ranta oli täynnä perheitä ja rollaattorimummoja viereisestä vanahinkodista. Iltatuuli onneksi viilensi muuten niin tukahduttavan kuumaa päivää. Meressäkin uskallettiin käydä ,meduusoja ei näkynyt.
Illalla päädyimme syömään aikaisemminkin käymässämme Nidossa. Tilasimme vähän kaikkea. Pitsan savukinkulla, rucolalla ja jollain erikoisella juustolla. Italialaista makkaraa ja ranskalaisia (perunaa ties kuinka pitkään aikaan!), sekä ison kulhollisen salaattia. Ravintolassa kävi kova kuhina. Tarjoilijoiden mielenkiinnon vei melkein kokonaan illallistamaan tulleiden rantavahtien pöytä. Rantakadulla esiintyi jokin yhtye, jonka musiikki kuului kyllä varmasti jokaisen lähialueen makuuhuoneeseen. Istuskelimme parvekkeella juoden kahden euron punaviinia ja kuunnellen musiikkia. Viimeinen ilta tässä unelmien rantakohteessa. Huomenna matka jatkuu kohti viimeistä kohdetta ennen kotiin paluuta.
maukkaasti maailmalla 