Kello herätti kahdeksalta. Oli aika pakata tavarat ja suunnata uusille vesille. Kävimme aamupalalla rantaravintolassa hotellimme lähellä. Aamupalabuffetti maksoi kuusi euroa, ja kahvia sai tilata tarjoilijalta haluamaansa tyyliin niin paljon kuin halusi. Cafe americano oli hauska, sillä pöytään tuotiin espresso, sekä kannut kuumaa vettä ja maitoa. Sai miksata haluamansa kahvin. Aamupalaan kuului paljon kaikenlaista syötävää, jokseenkin taas kerran makea voittoista. Söimme ulkoterassilla ja katselimme viimeisen kerran täydellistä rantamaisemaa.
Lähdön hetki koitti. Menimme bussilla numero neljä rautatieasemalle. Matka kesti puolisen tuntia. Junamme takaisin Bolognaan lähti kello 11.47. IC-juna maksoi yhdeksän euroa per henkilö, ja matka kesti noin tunnin. Sama matka kuin viisi päivää sitten, mutta vähän nopeampi ja mukavampi juna. Bolognassa vaihdoimme junaa pikapikaa
kulkevaan Frecciarossaan. Bolognan asema on jaettu kerroksiin junien nopeuksien mukaan. Ylhäältä lähtevät regionale-junat, kun taas meidän junamme lähti pohjakerroksesta. Matka Roomaan maksoi 29 euroa per henkilö, ja yli 400 kilometrin matka kului nopeasti reilussa kahdessa tunnissa. Suurimman osan matkaa tunnelissa kulkevan junan nopeus oli välillä jopa 250 kilometriä tunnissa.
Saavuimme Roomaan 15.35. Paljon ihmisiä. Paljon autoja ja skoottereita. Ruuhka. Tässä ensimmäiset mietteet paikasta. Hotellimme Marsala sijaitsi aivan rautatieaseman toisella puolella, ei ehkä kaikkein rauhallisin paikka. Respan setä kirjoitti passejamme hartaudella ja antoi matkaan paljon lippuja ja lappuja kuiteista pitseria mainoksiin. Huoneemme oli mielenkiintoinen. Ja kuuma. Kolme sänkyä, neljä erilaista tuolia ja rätisevä kattotuuletin. Pääasia että on katto pään päällä. Hetken ihmeteltyämme missä olemme ja minne menemme, lähdimme ulos tutkimaan elämää. Kävimme ostamassa asemalta patongit, ja söimme ne katukivetyksellä penkkien puuttumisen vuoksi. Aloitimme kävelyreitin Piazza della Repubblicalta.
Ministero dell Internon kohdalla koimme jännittävän hetken. Poliiseja oli joka puolella, niin autoissa, kadulla kuin moottoripyörän selässäkin. Myös siviilipoliiseja näkyi siellä sun täällä. Turisteja häädettiin sivuun. Vihdoin sählingin jälkeen rakennuksen porteista tuli viimein musta tummennettujen lasien kera varustettu auto. Saattue lähti perään, viimeisimpänä siviilipoliisien joukko. Aivan varmasti Berlusconi. Tai ainakin voin kuvitella niin.
Piazza de Quirinalen kohdalla saimme nähdä armeijanväkeä lähdössä bussilla. Monta kymmentä armeijan miestä kerääntyi bussiin. Täytyy kertoa, että ryhdistä ei ollut tietoakaan, saati sitten muodostelmassa kävelystä. Vähän eteenpäin kuljettaessa näimme tarkka-ampuja kolmikon lähdössä matkaan. Mitä täällä tapahtuu?! Kohta meitä oletaan epäillä, sillä olemme näköjään aina siellä missä tapahtuu.
Hämmennyksen jälkeen tulimme Il Vittorialle. Hillittömän iso, valkoinen upea monumentti. Se on rakennettu yhtenäisen Italian ensimmäisen kuninkaanVictor Emmanuelin kunniaksi. Taisi olla aika iso heppu rakennuksesta päätellen. Rakennus tunnetaan myös Altare della patriana, eli isänmaan alttarina. Se vihittiin käyttöön vuonna 1911.
Jatkoimme yleissilmäilyä kohti Colosseumia. Sen ympärillä parveili pari muutakin ihmistä ja liuta katukauppiaita. Tutkimme aukioloaikoja huomista varten. Paikka on auki kello 8.30-19.15. Huomiseen siis. Colosseumilta jatkoimme etelään katsomaan Circo Massimoa, yleisurheilukenttää. Nykyisin puistona toimiva entinen kilpa-ajojen näyttämö oli kasvanut täyteen ruohoa. Kentän reunassa oli käynnissä entisöintiä. Kentän viimeinen kilpailu järjestettiin vuonna 549. On siitä tovi aikaa.
Kävelimme Palatinen ympäri, ja ylhäälle Capitolium-kukkulalle josta näki Antiikin Rooman hyvin. Jos alueella olisi halunnut vierailla, olisi sinne tarvinnut pääsylipun. Colosseumin pääsylippu sisälsi myös Antiikin Rooman alueella vierailun. Alueelle mahtui paljon rakennuksia ja niiden rauniot eri ajoilta. Täällä tarun mukaan Romulus surmasi veljensä ja löysi Rooman 758 BC.
Tässä kaupungissa on paljon portaita. Portaita kirkkoon, portaita patsaille. Kävelimme kohti Fontana di Trevia. Täälläkin oli pari muuta ihmistä ja kaikki halusivat saada valokuvan kuuluisasta suihkulähteestä. Pakolliseksi nähtävyydeksi sen tekee Fellinin elokuva Ihana elämä, jossa Anita Ekberg kahlaa suihkulähteessä Rooman lumoavassa yössä.
Kävimme syömässä Pastamore-nimisessä pastapaikassa, joka muistutti hieman
Vapianoa. Tiskiltä sai valita itse pastan ja kastikkeen, jonka jälkeen annos tehtiin sinulle toiveittesi mukaisesti. Pastat olivat todella tuoreita ja hyvän näköisiä. Annoksiimme valitsimme ricotta raviolit ja sienikastikkeen. Kastikkeen sienetkin olivat kunnon tuoreita metsäsieni tyyppisiä, ei mitään herkkusieniä. Annos maksoi 6,90 euroa. Halpaa. Paikka sijaitsi Trevin suiohkulähteen vieressä Via in Arcionellalla.
Jätettyämme pastahurmoksessa kartan ravintolaan, suunnistimme hotellille ilman apuja. Hyvinhän se sujui. Huomenna sitten nähtävyyksiä paremmin.
maukkaasti maailmalla 
Yksi kommentti artikkeliin ”17.6 Rooma, ehdottomasti Rooma”