Aamupalat ovat myös aina jännittävä osuus, niinkuin myös tänä aamuna. Leikkuulaudalla ei ollut leipää, niinkuin voisi olettaa, vaan iso kimpale juustoa. Kahvikonekin rätisi pelottavaan sävyyn. Tarjolla oli mm. lettuja, jogurttia ja kananmunia. Perus aamupala.
Kymmenen maissa lähdimme kohti keskustaa. Liikennevälineistä viisastuneina lähdimme aivan hotellin edestä lähtevällä ratikalla numero 7. Ratikka oli täynnä huivipäisiä mummoja. Hekin olivat lähteneet ostoksille.
Päivän teemana olivat kauppahallit. Alunperin ilmalaivoja varten rakennetut hallit aivan rautatieaseman tuntumassa palvelevat nykyisin asiakkaitaan kauppahalleina. Täältä saat kaikkea lihoista leipiin, vihanneksiin, kakkuihin ja kaloihin. Hallit on jaettu tuoteryhmittäin. Kalahallin tuoksut tunkevat vastaan jo heti ovelta, jossa törmäät ensimmäisenä muovipussinmyyjään. Lihahalli oli aivan täynnä lihoja, sianpäästä sorkkiin. Kaikki tuoreen näköisiä, marinoimattomia yksilöitä. Leipähallin kakut olivat upeita, ja juustot herkullisen näköisiä. Maitoa myytiin suoraan kannuihin. Hauska näytös oli seurata leipäkojun toimintaa. Ison ”luolan” keskellä paloi nuotia, ja leivät paistettiin luolan seinillä. Aivan, seinillä. Leivät läntättiin seiniin ja annettiin paistua. Vielä jäi mysteeriksi miten leivät pysyivät seinillä putoamatta.
Suuret hallit kätkevät sisäänsä uskomattoman paljon elintarvikkeita. Miten kaikki saadaan oikein myydyksi? Kauppa kävi kylläkin vilkkaana koko ajan. Paikka oli suosittu erityisesti vanhojen ihmisten keskuudessa. Eikä ilo halleihin loppunut. Myyntikojut jatkuivat ulkona uskomattoman laajalle alueelle. Alueella on lähes 3000 kauppapaikkaa, joten myytävää riitti. Myyjät olivat erittäin keskittyneet tietyn tuotteen myyntiin. Pähkinöitä, valkosipuleita, rihkamaa, alusvaatteita, perunaa, melkein mitä tahansa. Basaarimaista tunnelmaa pulujen kera varustettuna.
Ja viima. Ulkokojujen katot olivat irtaantumaisillaan kovassa tuulessa, joka teki ilmasta erittäin kylmän. Välillä piti käydä lämmittelemässä sisähalleissa. Säälin myyjiä jotka joutuvat värjöttelemään ulkona koko päivän.
Parin tunnin kiertelyn jälkeen tulimme rautatieasemalle ja tarkoituksena päästä torniin.
Aina pitää päästä johonkin torniin. Asemalla sijaitseva Neo-bar tarjosi hyvät näköalat ja kahvitteluhetken 9-kerroksessa. Lattea ja tiramisua maisemien kera. Paikka herää aivan uuteen henkeen illalla, jolloin se palvelee ennemminkin drinkkibaarina, kuin kahvi-ja lounaspaikkana.
Ja koska yksi torni ei vain riitä, päätimme käydä Radisson Blue-hotellin Skyline-baarissa, 27-kerroksessa. Matkalla kiertelimme vähän kauppoja ja kävimme Gallerie-kauppakeskuksessa. Kauppakeskus oli hieno kalliiden liikkeiden kera. Epämääräisinä turisteina saimme myös vartijan peräämme. Kesäisin keskuksen katolla toimi ravintola, jonka terassilla kävimme ihmettelemässä tuulia. Matkalla löysin Gourmee-kaupasta kauan etsimääni Mokaflor-kahvipapua. Mikä ilon päivä! Samalla näimme vielä Dinamo Riga-jääkiekkojoukkueen bussin. Bussin, ei pelaajia valitettavasti.
Söimme lounasta D`Vinossa, Blue-hotellin vieressä, sillä jouduimme odottamaan Skyline-baarin aukeamista. Lounastarjous alkusalaatti tai -keitto pääruoan kera maksoi 4,70 latia. Edullista. Kimeä ääninen miestarjoilija oli hauska. Miten jostakusta voi lähteä noin veikeä ääni? Salaatti paahtopaistilla ja pääruoaksi grillattua kanaa perunapyreellä. Hyvä ja edullinen lounas.
Seuraavaksi pääsimme vihdoin ja viimein torniin. Hotellin Sky-baari on auki neljästä alkaen yö kahteen. Baari tarjosi drinkkejä suht kalliiseen hintaan, mutta puitteet olivat upeat. Maisemia riitti pitkälle kaupungin yli. Ortodoksinen kirkko näkyi ylhäältä hyvin. Sää oli usvainen ja harmaa, mikä haittasi hieman näkyvyyttä. Irish Coffeeta ja Daiquiria.
Ja sitten tietysi mihinkäs muualle kuin kirkkoon. Kristus Piedzimšanas pareizticīgo katedrāle on Baltian suurin ortodoksinen kirkko, rakennettu 1883. Hartaus oli käynnissä, suitsukkeet tuoksuivat ja kulta kimalsi.
Hartaan hetken jälkeen lähdimme jo pikkuhiljaa kohti hotellia. Matkalla kävelimme puiston läpi katsomaan Padlock bridgea, pikkuruista siltaa johon oli kiinnitetty paljon lukkoja ikuisen rakkauden merkiksi. Avaimet on tietysti heitetty veteen. Lukkoja oli äärimmäisen monta. Kaunis yksityiskohta puistossa.
Edelleen niin hauskasta Rimi-marketista kävimme ostamasta iltapalaa hotellillemme. Pikkupiiraita ja muuta suolaista. Ratikkamme numero 7 lähti Oopperatalon edestä. Ilta jatkuikin kortinpeluulla, eväiden syönnillä ja mustaa balsamia, kansallisjuomaa maistellen. Cheek soi naapurihuoneiden ratoksi.
maukkaasti maailmalla 