Ensimmäinen kokonainen lomapäivä ja aurinko on jo heti pilvessä! No tämä oli jo tiedossa, sillä ennen lomaa säätiedotuksia tuli tuijotettua useampaankin otteeseen. Lämmintä riitti silti vaikka aurinko ei päässytkään paistamaan pilvien takaa. Hyvä retkipäivä siis tiedossa!
Päiväohjelmaamme kuului tutustuminen Naxoksen naapurikaupunkiin, kuuden kilometrin päässä sijaitsevaan Taorminan vuoristokylään. Kylä on tunnettu ennen kaikkea kauniista maisemistaan, ja useat hääparit viettävät ikimuistoisia hääjuhliaan juuri tässä kaupungissa.
Taorminaan kulkee busseja vartin välein, ja ne kulkevat Recanatin bussiasemalta. Hinta on alle kaksi euroa suuntaansa. Luulitko oikeasti että menisimme kylään bussilla? Ehei, vaan kävellen tottakai! Olin lukenut, että joku on joskus kuulemma kävellyt sinne, joten miksipä me emme voisi. Lähdimme aamupäivällä kävelemään rantakatua pitkin kohti Taorminan kukkuloita.
Taormina sijaitsee 250 metrin korkeudella, ja reitti ylös kaupunkiin tulisi kulkemaan suurelta osin ylämäkeen. Hyvät kengät ja reippailumieli ovat siis tarpeen. Myös hieman rohkeutta vaadittiin, sillä rantakadulla kävelytien virkaa vastasi kahden sentin kokoinen asfalttialue reunaviivojen ulkopuolella.
Reitti, tai itse asiassa heinikkoinen kinttupolku lähti Corallo-hotellin läheisyydeltä kohti korkeuksia. Hiekkapolku sijaitsi aivan rinteen reunalla, ja askeliaan sai varoa. Jotenkin se aurinko lämmitti sieltä pilvien takaakin ja selkä hikosi nopeasti.
Reitti loppui kaupunginpuutarhaan, Parco Duca di Cesaròlle. Puutarhassa voi nauttia puiden varjosta ja leppoisasta elämänmenosta. Puutarhassa on yli 200 erilaista kasvia ja puuta, ja lisäksi suuria tiilisiä lintutorneja. Puutarhan suunnitteli 1800-luvun lopulla innokas lintuharrastaja Florence Trevelyan, joka rakensi puutarhaan suuria, tiilestä rakennettuja lintutorneja. Rakennuksista ei kyllä uskoisi niiden olevan rakennettu lintujen tarkkailuun, vaan ehkä ennemminkin asumiseen. Puutarhassa on lisäksi näytillä sotakalustoa, kuten erittäin mielenkiintoinen itsemurhatorbedoksikin luokiteltava ammus.
Matkamme jatkui Taorminan pikkukujille, ja paikka näytti heti olevan omaan lomanviettokaupunkiimme verrattuna enemmänkin turisteille suunnattu paikka, vaikka paikallistakin elämänmenoa löytyy. Kaupungissa oli käynnissä filmifestivaalit, ja odotin koko ajan näkeväni Pierce Brosnanin kävelevän vastaan. Luulen hänen kyllä majailleen juuri silloin huvipurrellaan. Jälkikäteen tutkittuani luin, että paikalla olikin ollut vain Richard Gere. No, aina ei voi voittaa.
Päätimme käydä yhdessä Taorminan kuuluisimmassa nähtävyydessä, eli kreikkalaisessa amfiteatterissa. Ja alle 25-vuotiaat sisään alennettuun 7 e hintaa. Kannattaa myös huomioida, että syntymäpäivänä pääsee ilmaiseksi!
Tässä suuressa teatterissa on aikoinaan ollut istumapaikka 5400 katsojalle. Sitä käytetään vieläkin erilaisien musiikkiesitysten, kuten oopperan ja klassisen musiikin areenana. Tällä viikolla teatterissa esitettiin filmifestivaalien ensi-ilta elokuvia. Teatterin ylimmiltä penkkiriveiltä näkee kauas lähikaupunkeihin ja Etnalle saakka. Oikein hienot puitteet elokuvaillalle.
Taorminan kujilta löytyi paljon kaikkea turistikrääsää, kuten Kummisetä-aiheisia paitoja. Pitkän reissun uuvuttamina olikin jo onneksi kahviaika. Pistäydyimme cappuccinoilla ja syömässä paikallista erikoisuutta, eli aranciataa. Tämä herkku oli siis uppopaistettu riisipallo, jonka sisältä löytyi perinteisessä versiossa tomaattikastiketta, lihaa ja herneitä. Oma valintani sisälsi pistaasipähkinöitä ja juustoa. Juuri sopiva (rasvainen) välipala, jota myytiin lähes jokaisesta kioskista.
Haahuilun jälkeen pääsimme pääkadulle, eli Corso Umbertolle. Kadulta löytyikin sitten enemmän merkkiliikkeitä ja hienompaa elämänmenoa. Kaupungin kuuluisin paikka lienee Piazza 9 Aprilen näköalapaikka, jonka ääressä useat hääparit ja turistit haluavat ikuistaa itsensä. Tältä aukiolta löytyy suosittu vihkikirkko ja paljon turisteja sekä kalliita kahviloita.
Ja jälkkärikahvit oli tietenkin pakko saada. Ja mikä olisikaan parempi jälkiruoka kuin toinen paikallinen erikoisuus, eli cannoli. Ricotalla ja aprikooseilla (lukuisia vaihtoehtoja löytyi) täytettyjä makeita putkiloita. Niin hyviä!
Taorminassa kannattaa poiketa päiväretkelle katselemaan nähtävyyksiä, nauttimaan ihmisvilinästä ja henkeäsalpaavista maisemista. Rantalomaa tänne ei kannata tulla 
viettämään, mutta sympaattiset pikkukujat ihastuttavat.
Erityisesti kaikenlaiset pienet ruokakaupat ovat suosikkejani. Tiedostan, että paikat ovat turisteille suunnattuja, mutta kaikki pienet maustepussit ja erikoiset pastalaadut ovat vain niin ihastuttavia.
Castelmola
Koska kävelyä ei oltu harrastettu vielä tarpeeksi, lähdimme sattumanvaraisesti kävelemään vuoren rinnettä kohti 500 metrin korkeudessa sijaitsevaa Castelmolan vuoristokylää. Tällä matkalla kulki ihan kunnon polku, mutta aidat olivat suurimmaksi osaksi ruostuneet ja kaatuneet. Tarkkaavaisuutta siis.
Reitiltä pystyi ihailemaan Taorminaa aivan uudenlaisesta näkövinkkelistä, jossa taustalla kimmelsi meri ja näköala ylettyi Italian mantereelle saakka.
Ylhäällä oleva Castelmolan linnoitus oli suljettu yleisöltä korjaustöiden vuoksi, mutta Madonna della Roccan pyhättöön pääsi tutustumaan. Pyhättö oli kaunis pieni kiven sisään hakattu hiljentymispaikka. Paikalle pyyhälsikin pian nuori nainen skootterilla. Ilmaisesti kyseessä oli pikainen lounastunnin ajan kestävä synninpäästö, sillä minuutin rukoiltuaan hän juoksi taas kiireesti pois paikalta. No, käyhän se noinkin.
Jätimme kipuamisen ylöspäin tähä, mutta matkaa olisi voinut toki jatkaa aivan Castelmolan kylään saakka.
Hetken (sateesssa) maisemia ihailtuamme lähdimme kipittämään takaisin kohti Taorminaa. Alastuloreittimme kulki serpentiinimäisen autotien lävistävien, paikallisten ihmisten pihojen läpi kulkevien portaikkojen kautta.
Taorminaan ja Castelmolaan kannattaa kyllä ehdottomasti tutustua jalan, sillä kävellessä pääsee tutustumaan myös paikalliseen elämänmenoon, ja maisemat näyttäytyvät aivan eri tavalla kuin bussin ikkunasta tuijottaen. Ei tarvitse nimittäin pelätä että bussin jarrut pettää :)
maukkaasti maailmalla 