Matkustuspäivä! Junamme Barcelonaan lähtisi maanantai iltapäivänä kello 16.13 Saint Sebastianin renfe-asemalta. Kirjauduimme ulos hotellista ja kävimme aamukahvilla tutussa Astoria Cafessa. Kävelimme tavarat selässämme lähemmäksi keskustaa. Yleisen pyörimisen ja postikorttien lähettämisen jälkeen menimme syömään Cafe Avenidan terassille, jossa todistimme taas espanjalaista sähläyskulttuuria.
Kommunikointi ei pelannut työntekijöiden välillä, ja työntekijät ottivat turhan monta ylimääräistä askelta suuntaan ja toiseen. Aivan ensiksi juomat tulivat kahteen kertaan, ja lopuksi jälkiruoka jäi puuttumaan, vaikka se oli laskutettu. Juna ei kuitenkaan odota, joten emme jääneet vaatimaan puuttuvaa annosta. Tilaamani pasta carbonara oli spagettia mauttomassa kermakastikkeessa, eli siis ilman sipulia, pekonia ja parmesaania. Eli saatan hieman kritisoida pastan carbonara nimeä. Ei siis oikeastaan mitään kerrottavaa paikasta tai ruoista. Paitsi että näimme ravintolassa koko San Sebastian reissumme ainoan suomalaisen. Hänkin näytti yllättyneeltä.
Ennen junamatkaa kävimme supermarketissa ostamassa eväitä junaan, sillä olihan matkaa edessä kuusi ja puoli tuntia. Tai no vain kuusi ja puoli tuntia, sillä eväiden määrästä päätellen edessä olisi ollut viikon kestävä telttaretki. Ehkä vähän innostuttiin.
Pienellä juna-asemalla vallitsi jonkin sortin kaaos, sillä matkustajat pääsivät laiturille vasta käytyään ckeck-in tiskin kautta. Ja aina löytyy niitä ihmisiä jotka luulevat voivansa ohittaa koko jonon. Juna pääsi lähtemään noin vartin myöhässä yleisen ryntäyssodan jälkeen.
Lyhyt junayksikkö aloitti matkansa kohti Barcelonaa epävakaisissa tunnelmissa. Hieman huonokuntoinen vuoristorata sai junan heijaamaan puolelta toiselle. Alkumatkasta juna kulki melko hitaasti jylhien vuoristomaisemien lomassa. Puolivälissä matkaa, Zaragosassa, junan vauhti nopeutui ja loppumatka taittui parissa tunnissa. Koko matkan aikana maisemat vaihtuivat jurkistä vuoristo aroon. Välillä oli pitkiäkin matkoja jolloin olimme todellakin keskellä ei mitään. Mietin jo välillä kauhuskenaarioita siitä, että nyt jos juna putoaa raiteiltaan tai muuta vastaavaa. Juna pysähteli välillä pitkiksikin ajoiksi, ja luulin jo pahimman tapahtuneen. Junaan kuitenkin vain liitettiin uusia yksiköitä, huh.
Juna saapui Barcelonan Santsin asemalle, josta vaihdoimme R2-lähijunaan kohti lentokenttää. Jäimme pois El Prat de Llobregatilla, jossa hotellimme Ciusat del Prat siajitsi. Hieman syrjäisen ja synkän kävelymatkan jälkeen löysimme hotellille, jossa odotti ihana barokkityylinen huoneemme. Hotelli valikoitui lentokentän läheisyyden vuoksi, sillä paluulentomme Suomeen lähtisi varhain aamulla. Ja lisäksi hotelli tarjosi ilmaisen kuljetuksen lentokentälle.
Vielä ei oikein tajua olevansa Barcelonassa, mutta huomenna sitten espanjalaista kaupunkielämää.
maukkaasti maailmalla 