Viimeinen kokonainen lomapäivä edessä. Lähdimme renfe-junalla Passeis de Gracian-asemalle, josta eilisestä viisastuneina vaihdoimme 23-metroon. Juna- ja metrolippuja ei pysty näköjään yhdistämään, vaan eri kulkuvälineisiin tuli ostaa uudet, samanhintaiset liput. Lentokentän läheisyyteen majoittuminen ei ole ehkä paras vaihtoehto kaupunkiin tutustuttaessa, mutta näin parin päivän vierailulla se menee.
Päivän nähtävyyskohtena tulisi olemaan Park Güell Muntanya Pelada-kukkulalla. Metromatkan määränpäässämme, Vallcarcassa, kävimme aamukahvilla paikallisen touhottajamamman leipomossa. Miten espanjalaiset pystyvät puhumaan niin nopeasti, en ymmärrä. Ja miksi kaikkialle tungetaan tonnikalaa? Siinä mietittävää koko päiväksi.
Aamupalan jälkeen nousimme jyrkkää rinnettä pitkin kohti Güellin kukkulaa. Matkaa avustivat liukuportaat, jotta puistoon pääsy ei muodostuisi ylivoimaiseksi. Olimme ostaneet liput etukäteen netistä, seitsemän euroa kappale. Puolen tunnin välein puistoon päästettiin 400 henkilöä, ja lippuun piti valita aika jolloin puistoon aikoi mennä.
Güellin ja Gaudin yhteistyönä syntynyt luomus valmistui 1914 ja se kuuluu Unecon maailmanperintöluetteloon. Puisto pitää sisällään värikästä mosaiikki arkkitehtuuria. Rakennukset ovat täynnä pyöreitä muotoja ja satukirjamaisia piirteitä. Puistossa on myös Gaudi-museo, joka sijaitsee talossa, jossa hän itse on asunut puiston rakennustöiden aikaan.Gaudin luomuksia pystyy ihastelemaan myös Passay de Gracian-asemalla, jonka kohdalla on samaan tyyliin rakennettu kerrostalo.
Puistossa kulkee kävelyreittti, jonka mukaan alue tulisi kiertää. Pääsisäänkäynnin luona on ehkä puiston kuvatuin kohde; liskoveistos. Veistoksen takaa löytyy sadan pylvään sali, joka rakennettiin alunperin markkinapaikaksi. Salin katolta löytyy aukio, jota reunustavat mosaiikkipenkit. Katolta on hyvät näkymät merelle saakka. Vaikka alue on melkoinen turistikohde, ruuhkia helpottivat alueen monet sisäänkäynnit ja määritelty saapumisajankohta.
Poislähtiessämme päätimme kävellä parin kilometrin matkan Sagrada Famílialle. Tyydyimme vain ihailemaan rakennusta ulkoapäin, sillä totesin nähneeni jo tarpeeksi kivirakennelmia Pariisissa. Kirkon rakennustyöt aloitettiin jo vuonna 1882, mutta valmista ei ole vielä tullut. Oman osansa rakentamiseen antoi Gaüdi, joka uudisti aikanaan kirkon alkuperäiset piirrustukset. Rakennustyöt jatkuvat edelleen, ja kirkko olikin osittain rakennustelineiden peitossa.
Kävelimme kirkolta riemukaarelle, Arc de Triomfille, ja sen läpi puistoon. Matkalla näimme tietä reunustavat petanque-pelialueet. Pelikentät olivat täynnä innokkaita pelaajia. Näytti siltä, että he eivät olleet todellakaan lajin parissa ensimmäistä kertaa.
Jardins Fontserè i Mestre -puistossa oli paljon kesäpäivää viettäviä ihmisiä. Ostimme välimerihenkisestä leipomosta baklavat ja kahvit, joita menimme nauttimaan puiston penkeille.
Jatkoimme matkaa kohti Platja de la Barcelonetan rantaa. Piti käydä tarkistamassa millainen ranta ja rantaelämä kaupungista löytyy. Ranta eli omaa elämäänsä baareineen. Vieressä kohosivat business-kulttuurin statuskonttorit ja rakennukset. Port Olímpicin satama-alueelta löytyi ravintoloita vieri vierestä Burger Kingistä äyriäisravintoloihin.
Kävimme syömässä La Taberna Gallegassa. Alueen arvintoloissa sisäänheitto kävi kovana. Ravintolassamme oli työntekijöitä joka lähtöön. Isoja pomoja, olevinaan olevia pomoja ja tavallisia tarjoilijoita. Suurin osa hengaili tai oli olevinaan kiillottamassa aterioita. Tehokkuus huipussaan. Ravintolan ulkopuolelle viritettiin lihatiski ja grilli jossa kokki paistoii tilatut lihat.
Ravintolat olivat hyvin äyriäis-ja kalapainotteisia satama-alueesta johtuen. Söimme alkupalaksi vuohenjuustosalaattia. Pääruoaksi lohta ja mixed grill-lautasen. Ruoat olivat hyvin perusruokia, johon olisi kaivannut kastikkeita ja makuja. Jälkiruoan crema catalanan rakenteessa oli toivomisen varaa. Ranskan ruokien jälkeen espanjalainen ruoka on osoittautunut yksinkertaisemmaksi, mauttomaksi, pihvi&ranskalais-meiningiksi. Ei ole niin tarkkaa mitä tarjotaan.
Ilta oli pimentynyt ja satama näytti aivan erilaiselta yövalaistuksessa. Matkamme alkaa olla lopuillaan. Huomenaamulla lento Suomeen lähtee kukonlaulun aikaan. Sitä ei enää oikein muista mitä kaikkea onkaan tässä kahden viikon aikana kokenut,nähnyt ja mitä ruokia maisetellut. Olen jo melkein unohtanut alkumatkan sateen. Aika kultaa muistot selvästi. Nyt on hyvä palata Suomeen ja aloittaa arki ja syksy lomaa muistellen. Ja tietysti aloittaa uusien matkojen suunnittelu!
maukkaasti maailmalla 